Voi facebook.

Facebook muistuttaa minua. 
Vuoden takaisesta, 
pienestä kutkutuksesta jospa meistäkin 
olisi tullut äitejä. 
Muistoista kun teimme kaupunki lomia,
kuukausittain.

No ei tullut ei. 

Ajatukset palaavat melkein joka päivä kysymyksiin.
Miksi?
Miksei? 
Mitä kohtalo haluaa meille? 

Ehkä kaikelle on tarkoitus. 

Onneksi meillä on nuita koiria. 
Mun pieniä karvalapsia.

Kommentit

  1. Niin kliseistä kuin se onkin, uskon minäkin, että kaikelle on tarkoituksensa. Mutta on nuo karvalapset niin rakkaita, vaikka varmasti aina on se yks asia ajoittain mielessä mikä puuttuu. Toivon teille vielä omaa lasta, kun sen aika on <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti